Veneretki Ouran saaristoon 4.8.2025

Maanantaina 4. elokuuta 2025 oli sellainen aamupäivä, joka jää mieleen. Krookan satamassa sade piiskasi vaakasuorassa ja merituuli puhalsi. Silti tunnelma oli odottava ja iloinen. Sade loppui juuri, kun oli aika lähteä veneretkelle. Veneen keulassa seisoi Raimo Stenroos — kokenut kapteeni, jonka kädet olivat tottuneet ohjaamaan venettä niin myrskyssä kuin tyynessäkin. Hänen johdollaan lähdimme matkaan, vaikka harva olisi uskonut, että päivästä tulisi vielä aurinkoinen.

Satamasta lähdön jälkeen Selkämeren kansallispuiston maisemat avautuivat edessämme. Kallioiset luodot tyrnipensaineen, karikot ja lukuisat lintusaaret vilahtelivat ohi — siellä täällä näkyi lintuja kaartamassa ja ehkäpä sukeltamassa saaliin perään. Kapteeni Stenroos tunsi reitit kuin omat taskunsa: hän ohjasi venettä, tarkkaavaisena ja rauhallisena, kuin olisi kuunnellut meren omaa puhetta. Pilvet olivat väistyneet auringon tieltä. Loppupäivän meri kimalteli. Saaristo ja elävä luonto tekivät vaikutuksen — täällä todella ymmärsi, miksi näitä maisemia suojellaan.

Matkamme määränpää, Ouraluoto, kohosi horisontista kuin aikojen takaa. Heti rantautuessa tuntui, että saaren ilmassa leijui menneiden luotsien tarinoita. Ouraluodon luotsiasema perustettiin jo vuonna 1851, ja se toimi merenkulkijoiden turvana aina vuoteen 1968 saakka. Vanha luotsirakennus seisoo yhä jykevänä, muistuttaen ajasta, jolloin miehet tähystivät sumussa ja myrskyssä lähestyviä aluksia, opastaen ne turvallisesti karien ohi. Majakan näköalahuoneessa kapteeni Stenroos kertoi tarinoita entisajan luotseista, joiden päivät täyttyivät vastuusta ja luonnonvoimien kunnioittamisesta. Kylmyys ja tuuli eivät olleet vain olosuhteita, vaan osa luotsin elämänmenoa.

Nykyään Ouraluoto on tunnettu virkistyskohde. Kunta vuokraa saaren majoitustiloja, vanhan luotsituvan kamarit tarjoavat yksinkertaista, mutta mukavaa yösijaa. Saunat lämpenevät, ja meressä pulahdus tuntuisi virkistävältä, mutta meistä ei kukaan uskaltautunut mereen uimaan eikä saunaankaan. Grillituvan edusta oli retkeilijöiden kokoontumispaikka, jossa vaihdettiin kuulumisia ja syötiin eväitä, kahvi maistui.

Ouraluoto kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja on siksi erityisen arvokasta luontoa. Retkeilijänä on tärkeää muistaa vastuullisuus: kaikki roskat viedään pois, polkuja pitkin liikutaan eikä herkkiä rantoja tallota turhaan. Saarella luonnon hiljaisuus ja lintujen äänet täyttävät mielen — turha kiire jää mantereelle. Luonnon kunnioitus ja maltillinen liikkuminen takaavat, että myös tulevat sukupolvet voivat nauttia Ouran saariston ainutlaatuisuudesta. Merikarvian kunnan sivuilta löytyy lisätietoa.

Kiitos mukana olleille!  Leila & Tarja